Puutarha

Luulen, että olin kaksi vuotta vanha, kun pidin ensimmäistä kuokkaani.
Työkäsineet tulivat paljon myöhemmin. Tietysti aivan liian isot. Me olimme lähdössä keräämään kiviä. Perheeni oli ollut maanviljelijöitä sukupolvien ajan. Kurkkuja ja mansikoita. Ja joulukuusia. Erityisesti mansikat olivat kasvaneet valtavasti. Sadot itsessään. Ja tietysti me lapset auttoimme. Ne olivat täydellisiä kesätöitä lapsuudessani.

Kasvoin maaseudulla Smålandissa. Suuressa tilassa. Ja äidillä ja isällä oli ja on edelleen palava kiinnostus vihreyteen. Kun se kasvaa. Ja heillä molemmilla on vihreät sormet, sekä kukkakauppojen että plantaasien menneisyydessä. He tietävät eron oksasahan ja leikkurin välillä. Ja lapion ja talikon. Ja kyllä, sormeni ovat luultavasti aika "vihreät" myös. Asun rakkaassa Espanjassani suurimman osan vuodesta. Salaattipenkit viinilaatikoissani ovat luultavasti niitä, joista olen ylpein. Kasvattaminen ja kasvun seuraaminen on yksi suurimmista iloista, joita tiedän.

Mutta olen myös luoja. Taiteilijasielu. Ja sen täytyy synkronoida. Olla silmälle kaunista. Rauha ja harmonia. Muistan, kun olin juuri istuttanut viimeisen kauniin vihreän, hieman harmahtavan hakonaruohon yhdessä keihäsrannan kanssa porealtaani viereiselle terassille Tukholmassa, kohti Gröna Lundia. Niin uskomattoman kaunista. Kaikki tuo vihreä ja harmaa, säästä kulunut setri synkronoitui veden ja Djurgårdenin lauttojen kanssa. Mutta vesi.
No, juuri siitä on kyse. Kieltäydyin asentamasta kirkkaan punaista tai oranssia, tai muutenkaan sinistä tai keltaista muoviputkea kaiken kauneuden keskelle. Ja silloin ja missä syntyi idea letkuistani. Tyylikkäistä, sulavista, toimivista, jotka vuorovaikuttavat muiden luonnonelementtien kanssa ympärillään. Sopivat yhteen. Ja ovat niin pirun tyylikkäitä kuin letkuja ei ole ennen nähty.

Ja niin se on.
"DOC"-sarjastani, joka tulee englannin sanasta "Dock" ja tarkoittaa siltaa, olen saanut inspiraation "harmahtavaan" saarnipuuhun, joka näkyy kaikissa "Garden by Benson" -työkalujen kahvoissa. Ajan, laadun ja tiedon tunne. Kierrätyksen tunne kaukana muovista, räikeästä, kuluttavasta "uudesta".
En halua sitä niin.
Haluan tuntea kuokan kädessäni vielä kymmenen vuoden päästä. Ja uudelleen ja uudelleen. Laatuun ja toimivuuteen panostaminen on siksi, kuten aina, erittäin korkealla. Ja yhdistelmä "kaunista" silmälle muodostuu tästä
- perheen ja sukupolvien tiedosta sekä ympärilläni olevasta asiantuntemuksesta.

Toivon, että pidät siitä.